(kirjotetaanko tyhjän paperin kammo näin, vai tuleeko jotain yhteen?)

On ollut jonkinmoinen muutaman viikon blogin kirjoittelutauko ja hieman kriisiytymistäkin blogin kanssa. Sellaista, että pitäisikö lopettaa tai pitäisikö vain jättää ne syvimmät ja salaisimmat aatokset kirjoittamatta, pintaliitää jne. Kun muutama päivä sitten hokasin, että Ruotsiin lähtö on ihan hirmuisen lähellä ja siihen pitäisi alkaa orientoitumaan, päätin perustaa itselleni kesäblogin. Aloittaa alusta ja vaihtaa vähän maisemaan. Samalla poistin vanhasta blogistani kaikki postaukset. Sinnekin voi sitten rauhassa palata syksyllä. Palata kotiin ja silti aloittaa tyhjästä.

Ruotsiin olen siis lähdössä harjoitteluun. Vielä jokin aika sitten en ollut ehtinyt edes ajattelemaan koko asiaa. Sitten hokasin, että siellähän pitää olla ihan kohta. 22 yötä lähtöön, laskin tänään (tai no, en ole ihan varma minä päivänä lähden). Ajatukset vaan oli ihan muualla, opiskeluissa ja ehkä vielä enemmän muussa elämässä, ihmissuhteissa, kaikessa. Oikeastaan lähtöä kyllä odottikin, mutta elämä vaan oli niin kiireistä mutta mukavaa. Nyt lähtö tuntuu ihanalta paikanvaihdokselta, irtiotolta tästä kaikesta täällä. Muhun on iskenyt se kevät levottomuus. Sellainen joka saa kaiken menemään vähän miten kuten tai överiksi. Sellainen, joka saa arjen aj ihmiset tuntumaan tympeiltä ja merkityksettömiltä.

Tuleekohan musta joskus sellainen tyyppi, joka aina silloin tällöin vaan jättää kaiken ja katoaa johonkin Brasiliaan. Luultavasti ei. Mä olen liina tunnollinen ja mukavauudenhaluinen sellaiseen. Oma huusholli ja omat kuviot on mulle tosi rakkaita. Mutta silti, aina vähän väliä iskee hirvee levottomuus ja pakko päästä pois. Tarve johonkin uuteen ja jännään.

Nyt vähän kyllä tuntuu käsittämättömältä, että lähtöön on niin vähän aikaa. Eikä mikään ole oikeen selvillä vielä. Mutta kyllä se tästä. Aina asiat jotenkin lutviintuu.

Hankinhan tänän jo vakuutuksenkin.

Kommentti aiheen ulkopuolelta: Tänään kadulla oli mainoskyltti, jossa luki "sovita leviksiä", nopeasti vilkaistessani luin "sovintoseksiä". Mitähän siellä päässä taas liikkuu?