Ruotsi ei sitten pärjännyt jalkapallossa - tai siis ei päässyt puolivälieriin. Yllätyksekseni Venäjä-pelin lopputulos tuntui surulliselta. Samaan aikaan tuntui myös hyvältä, että ruotsalaisten itsevarmuus ja uho sai vähän nenilleen (ja vielä aika monennen kerran täällä ollessani hockey-vm, euroviisut). Mutta olisivat ne silti voineet pärjätä. Tai ainakin saada hyvän ja tasaisen kamppailun. Sääliksi käy. Kaikkia ruotsalaisia jalkapallohulluja ja nyt joukkuetta ja valmentajaa, jota haukutaan lehdissä varsin kovalla otteella. Mihin se kaikki luottamus katosi.

Jos Ruotsi olisi voittanut Venjän olisi varmaan kuitenkin tosiaan ärsyttänyt. Ruotsalaiset kun olivat taas varsin varmoja pääsystä puolivälieriin. Espanja voittaa lohkon ja Ruotsi tulee toiseksi. Niin se oli suunniteltu ja siihen uskottiin. Eikä riitä, että luottamus omaan joukkueeseen oli vankkumaton (tähän asti) Mtro-lehdessä oli yksi päivä juttu myös siitä, kuinka ruotsalaiset fanit ovat kaikkein parhaita faneja koko mm-kisoissa.

Kyllä se vaan ihmetyttää tuo ruotsalaisten itsetunto ja uskallus kehua "itseään". Sanoin tästä joskus töissä (sori, jos olen jo kirjoittanut tämän): Miten te ruotsalaiset ootte aina uskotte, että te voitatte kaiken? " Sain vastaukseksi: "Miksi te suomalaiset, ette ikinä usko että voittaisitte jotain."  Niinpä niin. Kuvastuuhan toi kai yksilötasollakin. Ei suomalaisen sovi sanoa, että menipä se haastattelu hyvin. Varmasti saan paikan. Tms.

Tänään Metrossa väitettiin, että Tukholmalaiset tytöt ovat parhaita (näin väittää kuulemma alunperin Traveler´s Digest), koska he ovat kauniita , hyvinkoulutettuja ja supertrevliga, Sallitaanko mun olla eri mieltä.

Palaan midsommar asioihin joskus kun saan pyykättyä. Tai joskus juhannuksen jälkeen. Ken tietää.