Tullessani kaupungilta kotiin oven edessä odotti musta kissa, joka tuijotti minua ja naukui. Huoneeseen tultuani avasin ikkunan ja kissa oli nostanut katseensa ja naukui edelleen. Tuijottavat ja naukuvat kissat ovat itensiivisyydessään jotenkin pelottavia. Varsinkin yöaikaan kun niiden silmät loimuavat. Ihan kuin niillä olisi joku viesti tuotavanaan. Tosin täytyykö viestintuojaa aina pitää pahaenteisenä. Ehkä viesti onkin hyvä. Tai sitten kissa ei itsessään ole paha vaan se vain yrittää varoittaa. Tulee mieleen kissojen valtakunta. heh.

Jostain kaikuu hirveä riemunkiljunta. Yritän päätellä, voittiko Hollanti vai Venäjä. Kaupungilta lähtiessämme tilanne oli tasan, aikaa ei ollut paljon, mutta muilla oli kylmä. Tai oli minullakin, mutta mitäs siitä. Pelottavaa, minusta on tullut jalkapalloaddikti. Minusta joka vihaa jalkapalloa. Mitä kaikkea tämä ruotsii saakaan minussa aikaaan.

Jalkapallosta kertovat myös kipeä isovarvas (tai no joku jalan osa niillä paikkeilla) sekä kesähamosen kanssa ah niin kauniilta näyttävät mustelmat, joita jalat ovat täynnä. Mutta taidan nyt edelleenkin jättää juhannuksesta puhumisen toiseen kertaan ja mennä nukkumaan. Kasvatan jännitystänne, armaat lukijat. Voitte sitten rauhassa pettyä, kun kertomus ei olekaan mitään elämää suurempaa.

Olikohan se hollanti?

edit: siellä se vaan naukuu, ja suomalaiset on ihan tärähtäneitä.