Kun pääsen takaisin omaan kämpään, halaan ensimmäisenä pyykkikonettani, jos se nyt n hengissä vuokralaisen jäljiltä. On tää pyykkitupailu vaan niin kamalaa. Sitä ei saa koskaan varattua mihinkään järkevään aikaan. Joku pesee aina pyykkejään liian pitkään. Ne koneet on ihan kamalia. Mikään koko pyykkituvan-ideassa ei miellytä. Usch.

Tää koko käytävkin ottaa tällä hetkellä aivoon. Kaikki kivat tyypit on häipyneet kesäksi. Keittiö on ihan kaameessa kunnossa. Ketään ei kiinnosta. Tosin ei oo kyse vaan yhteisistä tiloista. Niitten omat ruokakaapitkin on ihan hirveen näkösiä. Hygienian harrastaminen silloin tällöin voisi tehdä terää. Saisko tänne Marttoja vähän opastamaan kiinalaispoikia siisteydessä. Kyllä ne ruokaa osaa laittaa (tai ainakin ne aina laittaa sitä kaameita määriä), mutta ei siivota jälkiään.

Ja päivän mäkätyksen (jouduin heräämään sen pyykituvan takia aikasin, enkä saanut hidasta sunnuntaiaamua) voisi puhella jotain muuta.

Eilen törmäsin kaupungilla yhteen tyyppiin meidän töistä, ei kuitenkaan meidn osastolta. Piti oikeen kaksi kertaa, tai oikeestaan vähän useempaankin kertaan, katsoa, että onko se nyt se, ennen kuin tervehdin. Herralla on töissä kunnon univormu. Kyllähän minäkin katson että olen töissä siististi pukeutunut, mutta en mä nyt silti haluaisi näyttää ihan eri ihmiseltä töissä ja vapaalla.

Olisin halunnut ostaa paidan, jossa luki Vegeterians taste better. Eipähän tarttis selitellä miksi on kasvissyöjä. Heh.