Muutettuani muutamiksi viime viikoiksi Vasastaniin olen alkanut tykästyä siihen. Söderillä on tietenkin oma sijansa sydämessäni, mutta kyllä Vasastankin on herttainen. Täällä on jotenkin letkeää. Jo alkukesästä rakastuin observatoriumbackeniin ja sitten jossain vaiheessa statsbiblioteekkiin. Nyt olen löytänyt Vasastanin pikkuliikkeet ja kahvilat. Täällä on paljon erityisesti levy-, sisustus- sekä antiikki- ja vähämmän antiikkikauppoja. Sisutus juttuja en nyt täältä hirveästi saa mukanani vietyä, eikä rahaakaan paljon ole ja muutenkin kaupat ja kahvilat ovat paljon suljettuina, mutta ovat ne suloisia silti. Paljon liikkeitä ja erityisesti khaviloita on sommarstängt. Suljettuna olemisesta tiedon saa liikkeen oveen lätkäistyistä, mitä erilaisimmista lapuista. Tänään oli ihan paras pikkulappu jonkin liikkeen ikkunassa: Siinä luki Gone fishing. Back i början av augusti (tai mikä aika ikinä olikaan). Suloista. Kun on oma liike voi lähteä kalastamaan.

Olen ollut tänään hirmuisen onnellinen, vaikka eilen oli ihme itku päivä tai ainakin ilta, olin aivan onnettomana, vaikken edes tiedä miksi. Ehkä kyse oli vain siitä, etten ole itkenyt pitkään aikaan. Kyynelkanavat ovat täyttyneet. Tai sitten lähdön läheisyys vaivaa. Sellainen sekava tunnelma siitä. Toisaalta on ikävä ystäviä ja sitä, että ei ole niin yksin. Toisaalta ei haluaisi lähteä. Onhan tämä sentään tukholma. Stockholm är lite skönt. Jag älskar denna stad. Toisaalta ehkä tuntuu, että aika loppuu kesken, ettei ole tehnyt tarpeeksi, vaikkei sellaista saisi ajatella. Toisaalta (tai mikä viides taho tämä jo on) ehkä tunnen pientä syyllisyyttä koti-ikävästäni. Ei minulle pitänyt tulla koti-ikävää.

Tänään olen kuitenkin ollut niin onnellinen, etten halua edes kauheasti ajatella mennyttä murheellisuutta. Miksi ihmiset katsovat kummeksuen, jos kävelee sateessa hymyillen. Ikään kuin ilman sateenvarjoa sateen armoille joutuessa pitäisi näyttää happamalta.

Ostin åhlensin lisäalesta kaksi ihanan pehmeää bambu-huivia hauskalla kuvioinnilla, istuin observatorionmäellä auringonpaisteisella puistonpenkillä lukemassa hyvää kirjaa., söin mezeetä kahvilassa (pakko hankkia libanonilainen keittokirja). Päässäni soi koko päivän Johny Boyn You´re the generation that bought more shoes and you get waht you deserve.

Kuvassa ostamani huvit sekä rumat kesävarpaani (huomatkaa tuo on ensimmäinen asia, mitä minusta koskaan blogissani on näkynyt.) Vasemmanpuoleisessa huivissa on hakaneuloja ja toisessa jotain käkiä.

Tässä vielä erittäin positiivinen seinämaalaus, jonka nappasin Hornstullstrandissa Street-markkinoilla viime viikonloppuna.