Joku on joskus sanonut, että mulla on vehnän väriset hiukset. Ei siis minkään vehnäpullan (korkeintaan jonkin täysjyväsämpylän) vaan vehnäpellon. Nyt kun hiukset ovat taas kesän aikana saaneet aurinkoa ne alkavat todellakin muistuttaa vehnäpeltoa. Ai että on mukavaa, kun kesä vie mennessään kaiken maantienharmauden. Eilen ajattelin myös vehnäpullan väriä. Ruotsalaisille kesä tuo nimittäin tajuttoman kauniin rusketuksen. Mietin mikä olisi hyvä sana kuvaamaan tuota väriä ja ajattelin kananmunavoitelun kaunistamaa pullaa. Eräs kaverini sanoi että se on sexig, gyllene färg. Musta se on kullankeltaisen pullan väri.

Mä käytän muutenkin sangen noloja väri-ilmaisuja, jotka todella usein liittyvät ruokaan. Joskus jotain hölmöä lausuttuani toivon, että jokin joskus voisi olla vain sinistä, punaista tai keltaista. Ahkerassa käytössä ovat ainakin luumu, kirsikka, munakoiso, lime, persikka, lohi, mustikka, kerma ja samppanja. Satunnaisessa käytössä ihan mitä vaan. Koskakohan tiilenpunainen muuttuu kidneypavunväriseksi ja milloin kielenkäyttööni ilmestyy inkivääri ja linssit, joita paljon keittiössäni näen? Vai pitäisiköhän alkaa käyttää väreistä huulipuna-nimiä?

Otsikon kielikuvaa korjatakseni: Ostin marjapuuronvärisen villapaidan. Se on läckert ja ihana.