Varoitan jo tekstin alussa kaikkia otsikon hämäämiä muotibloggareita, tämä ei ole sitä mitä luulet ja teille muille: tämä on ehkä vähän liikaa juuri sitä, mitä luulette.

Lähdin viettämään sateista kesäpäivää Söderille SoFoon, eli Folkungagatanin eteläpuolelle. Olin päättänyt, etten mene sinne shoppailemaan ennen kuin saan palkkani tai apurahani. (Ketuttaako hiamn. Saan apurahani vasta tämän kuun lopussa, vaikka sen piti tulla ennen lähtöä, koska mitkään paperiasiat eivät armaalla yliopistollani oikein toimi.) Mä rakastan sitä aluetta ja söderiä noin muutenkin. Siellä on ihmisiä, jotka näytää muultakin kuin viimeisimmän Ellen tms. lehden kannesta kopioiduilta. Kotoisemman olosia ihmisiä. Ja siellä on ihania liikkeitä. Ei vaan tosiaan olisi varaa shoppailla. Yhden Nümphin mekon sorruin ostamaan. Nümphilla olisi kyllä aivan valtavasti ihania vaatteita. Ne ovat vähän samaa tyyliä kuin Nanson tai Ivana Helsingin kuteet. Tämä suomalainen design -juttu tuli siitä, että monessa kaupssa käppäilin ja kun löysin jotai ihanaa se oli suomalaista. Tunnen omani.

Löysin myös ihanan vintage mekon, joka sopisi kesän häihin, mutta ei vaan varat antaneet periksi.  Sain hankittua t-bana kirjan kaupunkilähetyksen kirpparilta. Ja ruisleipää bondegatanin torilta. Lisäksi kävin syömässä ulkona. Kasvisravintola Chutney ei turhaan mainostettu. Maukasta vegaanista ruokaa kohtuullisella hinnalla leppeässä, hieman boheemissa tunnelmassa. Täydellistä.

Mutta SoFossa riittää tutkailemista myöhemmillekin ajoille. Pari kertaa olen siellä aiemminkin käynyt, mutta nyt vähän parempaan aikaan. Eikä pieni tihkukaan haitannut. Kotiin palatessani näin etanan. Oikein sellaisen, millä oli koti selässä.

Nyt pitäisi joko silittää vaatteet tai siivoilla huonetta. Täällä on sekaista. Odottelen illan Suomi-Ruotsi -peliä. Pitäisköhän lähteä katsomaan sitä johonkin pubiin. Vois olla hauskaa hejata Suomea ruotsalaisten keskellä.