Olin taas kovin suomalainen. Kyllä jo kovasti toivotan trevlig helg, mutta kun pitää puhua viikonlopusta niin käytössä on veckoslutet. Töykaveri kysyi, että lähdenkö nyt sitten takaisin Suomeen. Vastin: "Ja, på veckoslutet." Hetken hiljaisuus. "Aah, du menar på helgen, eller?"

Sommarbiossa eilen näytettiin Maria Antoinette. Eräässä kohtauksessa Antoinette tapaa komean upseerin tai minkä lie, jonka kanssa myöhemmin elokuvassa tunteet kuumenevat hieman enemmänkin. Komea muukalainen esittelee itsensä. "Von Fresen, from the Swedish army." Yleisö puhkeaa hurraihin. Tarinan salskein mies on tietysti ruotsalainen. Yleisö hurrasi myös Antoineten ja tämän puolison vihdoin täyttäessä aviolliset velvollisuutensa ensimmäistä kertaa.

jamiedornan.jpg

Tuollainen yleisön osallistuminen on ulkoilmaleffasa hauskaa. Olen kuitenkin ehkä vähän nipo, sillä minua häiritsi, kun ihmiset rupattelivat normaaliin ääneen tai kailottivat puhelimeen. Olen ollut myös suomalaisilla filmifestareilla ulkoilmaleffassa ja siellä on mielestäni ollut hartaampi tunnelma. Leffaan on saanut rauhassa keskittyä. Asiaan on tietenkin voinut vaikuttaa myös elokuva. Vähän taiteellisemmat leffat ei ehkä samalla tavalla vedä esimerkiksi teinejä katsomoon. Mutta se on kyllä hienoa, että Tukholman kesässä on paljon ilmaista kulttuuritarjontaa ja väkeä riittää kaikkeen.

Tapahtuma oli siis kiva, mutta itse elokuvaan olin ehkä hieman pettynyt tai en tiedä odotinko sen edes olevan kovin hyvä. Se oli visuaalisesti hieno. Kuvaus ja leikkaus olivat jänniä ja puvustus, lavastus ja muu sellainen toimi. Kerstin Dunst sopi rooliin oivallisesti, samoin ludwig XVI:tä esittänyt Jason Schwartzman. Mutta siinä se sitten olikin. Leffa oli kaunis katsella, mutta sisältö vain puuttui, vaikka eiköhän Maria Antoinetten elämässä olisi ainesta vaikka minkälaiseen stooriin.