En osaa vielä ajatella, miltä tuntuu. Väsyttää. Kävin uimahallissa. Keskityin vain uimiseen. Ilman laseja olen puolisokea. Uimahallin kattoikkunasta tuleva valo heijastuu veden kautta. Vesi loiskuu ja kaikuu. Asun vanhemmillani ja kaikki kamat on laatikoissa ja kasseissa, sillä muutto takaisin omaan kotiin on edessä päin. Tuntuu ihan hyvältä tietää pääsevänsä takaisin kotiin. Kuuntelen Markus Krunegårdia. Se on Ruotsi.

Töissä viimeisenä päivän sain työtovereilta lahjan ja B sanoi minun tyhjentäessäni huonettani: Tänne tulee niin tyhjää. Tulethan käymään. Kaikki olivat niin ihania. Olin liikuttunut.

Nyt vaan väsyttää ja on jotenkin outoa. Voi kun mulla olisi Tukholmassa joku. Ettei mun vaan tarvitsis kaivata sinne. Vaan että olisi joku jota kaivata ja joku joka kaipaisi mua. Se olisi jotenkin konkreettisempaa.

Sain yhden tenttikirjan lainattua. Luin shköpostin. Ilmoituksia miljoonista kokouksista ja tehtävistä asioista. Paluu arkeen. Todella.