maanantai, 25. elokuu 2008

kotona

Piti kirjoittaa joku hieno loppukaneetti tälle blogille, mutta kuten aina vihaan kirjoittaa johdantoja ja loppusanoja ja se jää tekemättä. Lukekaa Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Niin minä tein. Siinä oli loppusanoja mulle.

Olen palannut kotiin. Nyt palaan myös kotiin Tiffanylle. Kiitos matkaseurasta.

tiistai, 19. elokuu 2008

Suomessa.

En osaa vielä ajatella, miltä tuntuu. Väsyttää. Kävin uimahallissa. Keskityin vain uimiseen. Ilman laseja olen puolisokea. Uimahallin kattoikkunasta tuleva valo heijastuu veden kautta. Vesi loiskuu ja kaikuu. Asun vanhemmillani ja kaikki kamat on laatikoissa ja kasseissa, sillä muutto takaisin omaan kotiin on edessä päin. Tuntuu ihan hyvältä tietää pääsevänsä takaisin kotiin. Kuuntelen Markus Krunegårdia. Se on Ruotsi.

Töissä viimeisenä päivän sain työtovereilta lahjan ja B sanoi minun tyhjentäessäni huonettani: Tänne tulee niin tyhjää. Tulethan käymään. Kaikki olivat niin ihania. Olin liikuttunut.

Nyt vaan väsyttää ja on jotenkin outoa. Voi kun mulla olisi Tukholmassa joku. Ettei mun vaan tarvitsis kaivata sinne. Vaan että olisi joku jota kaivata ja joku joka kaipaisi mua. Se olisi jotenkin konkreettisempaa.

Sain yhden tenttikirjan lainattua. Luin shköpostin. Ilmoituksia miljoonista kokouksista ja tehtävistä asioista. Paluu arkeen. Todella.

torstai, 14. elokuu 2008

viikonloppu

Olin taas kovin suomalainen. Kyllä jo kovasti toivotan trevlig helg, mutta kun pitää puhua viikonlopusta niin käytössä on veckoslutet. Töykaveri kysyi, että lähdenkö nyt sitten takaisin Suomeen. Vastin: "Ja, på veckoslutet." Hetken hiljaisuus. "Aah, du menar på helgen, eller?"

Sommarbiossa eilen näytettiin Maria Antoinette. Eräässä kohtauksessa Antoinette tapaa komean upseerin tai minkä lie, jonka kanssa myöhemmin elokuvassa tunteet kuumenevat hieman enemmänkin. Komea muukalainen esittelee itsensä. "Von Fresen, from the Swedish army." Yleisö puhkeaa hurraihin. Tarinan salskein mies on tietysti ruotsalainen. Yleisö hurrasi myös Antoineten ja tämän puolison vihdoin täyttäessä aviolliset velvollisuutensa ensimmäistä kertaa.

jamiedornan.jpg

Tuollainen yleisön osallistuminen on ulkoilmaleffasa hauskaa. Olen kuitenkin ehkä vähän nipo, sillä minua häiritsi, kun ihmiset rupattelivat normaaliin ääneen tai kailottivat puhelimeen. Olen ollut myös suomalaisilla filmifestareilla ulkoilmaleffassa ja siellä on mielestäni ollut hartaampi tunnelma. Leffaan on saanut rauhassa keskittyä. Asiaan on tietenkin voinut vaikuttaa myös elokuva. Vähän taiteellisemmat leffat ei ehkä samalla tavalla vedä esimerkiksi teinejä katsomoon. Mutta se on kyllä hienoa, että Tukholman kesässä on paljon ilmaista kulttuuritarjontaa ja väkeä riittää kaikkeen.

Tapahtuma oli siis kiva, mutta itse elokuvaan olin ehkä hieman pettynyt tai en tiedä odotinko sen edes olevan kovin hyvä. Se oli visuaalisesti hieno. Kuvaus ja leikkaus olivat jänniä ja puvustus, lavastus ja muu sellainen toimi. Kerstin Dunst sopi rooliin oivallisesti, samoin ludwig XVI:tä esittänyt Jason Schwartzman. Mutta siinä se sitten olikin. Leffa oli kaunis katsella, mutta sisältö vain puuttui, vaikka eiköhän Maria Antoinetten elämässä olisi ainesta vaikka minkälaiseen stooriin.

keskiviikko, 13. elokuu 2008

Hölinää

Alan päästä irti siitä viime viikkoa häirinneestä karmaisevasta sisuksissa lymynneestä tunteesta, etten ole ottanut tarpeeksi irti tästä kesästä. Ei niin saa ajatella. Se on tyhmää. Minähän olen saanut tästä kesästä kamalasti ja jo tänne lähteminen oli hieno saavutus. Ei saa pilata kesän muistoja miettimällä, että olisi pitänyt tehdä jotain enemmän. Elämä kun on aina elämää ja työnteko vie jo voimia aika paljon.

Olen tyytyväinen tähän kesään, mutta kotiinkin on ihana päästä. Vaikka voisinkin vaikka muuttaa Tukholmaan. Nyt juuri nyt juuri minulla on kuitenkin sellainen hyvä mieli ja odottelen kotiinpääsyä. Ei mitään outoja loppuspurtteja. Huomenna ja perjantaina pitäisi jaksaa pakkailla ja siivota. Tänään illalla sommarbioon katsomaan Maria Antoinettea. Huomenna viimeinen työpäivä.

Väsyttää kamalasti, vaikka nukuin hyvin ja pitkään. Ehkä tämä onnellisuus johtuu siitä tai toisin päin. Olen huomannut, että useinkin onnellinen olo ja väsymys kulkevat samaan tahtiin. Ehken vaan jaksa inistä ja haluta enemmän kun väsyttää.

Muuta: Päätin alkaa kuntoilla (lue: laihduttaa) (tai en ole ihan varma pitäisikö kirjoittaa laihduttaa (lue: kuntoilla)) kun pääsen Suomeen. (Sanon tämän vaikka olenkin päättänyt, että en puhu blogissani painosta enkä kuukautisista, mutta ajattelin, että päätöksestä tulee jotenkin todellisempi)

Syksy on siis silläkin taholla minullekin uusi alku.

Rakastan syksyä. Se on aina kaikkea uutta, vaikka nyt uusi onkin paluuta vanhaa. Siinä kaikessa on jotakin kihelmöivää ja raikasta kuin pakkasaamun kirpeys. Ja kuten jokin tukholmalainen teinityttö hömpässä&moukassa sanoi: Syksy on paras muotiseason. Minulle ei ehkä niinkään mutoi- mutta vaateseason kuitenkin. Mutta taidan jättää toistaiseksi tämän joka vuotisen syksyn ylistyksen tähän.

tiistai, 12. elokuu 2008

munuaispavun värinen villapaita.

Joku on joskus sanonut, että mulla on vehnän väriset hiukset. Ei siis minkään vehnäpullan (korkeintaan jonkin täysjyväsämpylän) vaan vehnäpellon. Nyt kun hiukset ovat taas kesän aikana saaneet aurinkoa ne alkavat todellakin muistuttaa vehnäpeltoa. Ai että on mukavaa, kun kesä vie mennessään kaiken maantienharmauden. Eilen ajattelin myös vehnäpullan väriä. Ruotsalaisille kesä tuo nimittäin tajuttoman kauniin rusketuksen. Mietin mikä olisi hyvä sana kuvaamaan tuota väriä ja ajattelin kananmunavoitelun kaunistamaa pullaa. Eräs kaverini sanoi että se on sexig, gyllene färg. Musta se on kullankeltaisen pullan väri.

Mä käytän muutenkin sangen noloja väri-ilmaisuja, jotka todella usein liittyvät ruokaan. Joskus jotain hölmöä lausuttuani toivon, että jokin joskus voisi olla vain sinistä, punaista tai keltaista. Ahkerassa käytössä ovat ainakin luumu, kirsikka, munakoiso, lime, persikka, lohi, mustikka, kerma ja samppanja. Satunnaisessa käytössä ihan mitä vaan. Koskakohan tiilenpunainen muuttuu kidneypavunväriseksi ja milloin kielenkäyttööni ilmestyy inkivääri ja linssit, joita paljon keittiössäni näen? Vai pitäisiköhän alkaa käyttää väreistä huulipuna-nimiä?

Otsikon kielikuvaa korjatakseni: Ostin marjapuuronvärisen villapaidan. Se on läckert ja ihana.